keskiviikko 14. syyskuuta 2016

How to date a...

Hei ja anteeksi! On ollut kauhea kiire rakastumisen kanssa. Neljä kuukautta on kulunut viimeisestä postauksesta ja siitä, kun matchasin Tinderissä viimeisimmän elämäni rakkauden kanssa.

Suostuin treffipyyntöön toukokuisena sunnuntai-iltana töiden jälkeen. Totta puhuen kieltäydyin ensin kaksi kertaa, kunnes mies lupasi maksaa sisäänpääsyni ja juomani. Tie teologin sydämeen käy baaritiskin kautta.

Odotukseni eivät siltikään olleet kovin korkealla. Miehen nimikin viittasi mandinkaperheen esikoispoikaan ja tähän mennessä hänen kaimoistaan oli tuskin mitään hyvää sanottavaa. Tuona väsyneenä iltana en todellakaan uskonut rakkauteen, vaan lähinnä ilmaisiin salmarishotteihin. Meinasin jäädä kotiin noin viiskytkolme kertaa, ennen kuin lähdin vittumaisella asenteella Kurviin. 

Perillä jouduin shottien lisäksi nielemään myös ennakkoluuloni, sillä rakastuin.

Ensimmäiset neljä kuukautta parisuhteessa gambialaisen kanssa ovat opettaneet itselleni paljon kompromissien tekemistä, omien tapojen kyseenalaistamista ja uusien tapojen sietämistä. Gambialainen kulttuuri on itselleni opasajoilta tuttu, mutta mielestäni suurin haaste tähän mennessä onkin ollut tutustua omiin juurtuneisiin käsityksiini ja päähänpinttymiini.

Tästä huolimatta kulttuurieroihin lukeutuvat erot ovat paljon hauskempaa luettavaa, joten tein listan eniten päänvaivaa aiheuttavista teemoista. Kirjoituksen on tarkoitus olla viihdyttävä, eikä loukata ketään. Sarkasmintaju never hurt nobody.

1. Taikausko.

Jos näet poikaystävästäsi hyvän unen, älä kerro siitä hänelle. Jos näät painajaisen, älä mainitse siitäkään. Unet ovat jostain syystä vaaravyöhykkettä, niin kuin myös muut taikauskoon lukeutuvat uskomukset. Jokaiseen kulttuuriin liittyy omia uskomuksiaan ja vieraat uskomukset saattavat vaikuttaa lapsellisilta ja typeriltä, vaikka itse esittelisit synnyinmaatasi joulupukin kotimaana. Kun siis kärsit unettomuudesta ja poikaystäväsi neuvoo käymään kylmässä suihkussa ja juomaan paljon vettä ennen nukkumaanmenoa, kiitä kootuista vinkeistä ja kehu poikaystävääsi varsinaiseksi marabouksi. Huom! Vinkki toimii omien kokemusteni mukaan paremmin krapulan välttelyyn.

2. Uskonto 

Uskontoon liittyviä ongelmia meillä ei ole ollut vielä ollenkaan, mutta tämä kohta vaatii paljon ymmärrystä jopa teologian opiskelijalta. Poikaystäväni on muslimi ja pian ensitreffiemme jälkeen alkoi ramadan. Paasto ja korostetut siveyssäännöt tuona aikana vaativat erityistä ymmärrystä tuoreelta tyttöystävältä, jonka uskontoperinteisiin kuuluu lähinnä joulukuun viimeiselle viikolle ajoittuva kollektiivinen suklaan ahmiminen.

3. Perhekeskeisyys

Pidän itseäni keskivertosuomalaista perhekeskeisempänä ja ihailen poikaystäväni tapaa laittaa läheisensä etusijalle. Suhteen alussa hän teki selväksi, että olipa taloudellinen tilanne mikä tahansa, hän tulee aina lähettämään kaiken ylimääräisen palkan vanhemmilleen. Monen suomalaisen ystäväni perheessä onkin sama käytäntö, joskin toisin päin. Omani mukaan lukien monet ystävieni vanhemmista kun tuppaavat elättämään lähes kolmekymppisiä itseään etsiviä aikuisia lapsiaan.

4. Sosiaalisuus 

Suomalaisena tarvitsen paljon aikaa yksin. Sen sijaan poikaystäväni vapaa-aika kuluu kyläillessä. Äidin siskon tädin veljen koirankopin naapurin sekä usean muun luona on kyläiltävä spontaanisti vähintään joka toinen päivä. Jos poikaystäväni tapaa sattumalta kadulla tutun tutun tutun, hän varmasti päätyy tämän luokse kokkailemaan puoleenyöhön asti. Tällä välin aamusta lähtien poikaystäväänsä sovitulle tapaamiselle odottanut suomalainen tyttöystävä miettii, kuinka monen tunnin myöhästyminen on jo varsinainen feidaus. 

5. Aikakäsitys 

Tästä päästäänkin lempiaiheeseeni! Aikakäsitys on suhteellinen ja erittäin kulttuurisidonnainen asia. Neljän kuukauden tapailun jälkeen tiedän, että "pian" voi tarkoittaa mitä vain 1-8 tunnin välitä. Onneksi olen oppinut kyseiseen elämänmenoon jo opasvuosinani ja yritän toteuttaa rennompaa elämänasennetta omassa elämässäni itsekin. Joka kerta, kun poikaystäväni on "myöhässä" totean, että jos elämme satavuotiaiksi, niin meillä on vielä noin 70 vuotta aikaa yhdessä. Ei hätää siis.

6. Tunteista puhuminen

Tämä on ehdottomasti suurin haasteemme. Rakastan tunteilua ja puhumista. Jokaisen erimielisyyden jälkeen puisin sitä mielelläni tuntikausia erilaisin sanankääntein ihan Maaret Kalliona. Miehet harvemmin kansalaisuudesta riippumatta ovat kyseisen aktiviteetin suurimpia faneja, ja näin on myös oman poikaystäväni kohdalla. Hän suorastaan inhoaa turhia parisuhdekeskusteluja ja itkeminenkin kuuluu lähinnä hautajaisiin. Vaikka tunteista puhuminen on välttämätön osa toimivaa parisuhdetta, olen oppinut hillitsemään draamailevaa puoltani. Jos ongelmaa ei ole, sitä ei tarvitse tekemällä myöskään tehdä. Kaikkea ei tarvitse puida maailman loppuun asti ja jotkut asiat voi analysoida mielummin tyttökavereiden kanssa.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta kulttuurieroista huolimatta tunnen itseni yllättävän rauhalliseksi nykyisessä suhteessani. Ennen odotin miestä kelloa tuijottaen, nyt suunnittelen ja stressaan vähemmän. Jos hän on kiireinen omien ystäviensä kanssa, miksen minäkin lähtisi ulos. Kaikkea ei tarvitse suunnitella, poikaystäväsi ei lue ajatuksiasi yhteisestä illanvietosta ja aikaa on myös huomenna. Ja ylihuomenna. Ongelman saa tehtyä lähes mistä vain, mutta todellisia ongelmia on vain vähän. Kaikki on suhteellista ja rakkaus voittaa. Käy kylmässä suihkussa, juo paljon vettä ja nauti.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Huora vai Madonna?

Minua on viime aikoina huvittanut perin konservatiivinen ja lähinnä naisiin kohdistuva roolien vastakkainasettelu, josta itsekin olen saanut osani. Lensin nimittäin tässä taannoin eräistä kotibileistä pihalle sen vuoksi, että tulevana (nais)pappina kehtasin viettää vappuni kuohuvaa juoden ja siinä samalla whatsappaillen muutamankin kaksilahkeisen kanssa samanaikaisesti. Varsinainen huora papiksi! Pakko huomauttaa, että kyseessä eivät olleet teologibileet. Teologisessa kun olen tähän mennessä tutustunut vain avarakatseisiin, muiden valintoja kunnioittaviin ja ennakkoluulottomiin ihmisiin.

En ole ikinä ollut mikään varsinainen kiihkofeministi, mutta nyt opiskelut teologisessa aloittettuani huomaan itseeni kohdistuvien ennakkoluulojen ja odotusten sotivan monien tasa-arvokäsitysteni ja jo ihan terveen logiikan kanssa. Naisena tunnen, että siveyteeni kiinnitetään jo valmiiksi paljon huomiota, mutta tulevana pappina minun tulisi käyttäytyä kuin nunna. Dokaava teologimies Tinderissä on vain tavallista syvällisempi peluri, mutta naisille tuntuu löytyvän vain kaksi muottia: vaimomatskua oleva Madonna ja toisessa ääripäässä Tinderin tunnetuin huora. Tulevalta (nais)papilta odotetaan verrattoman suoraselkäistä ja siveellistä käytöstä ja mielenkiintoisinta tässä kaikessa on se, että näillä kuria pitävillä kukkahattutädeillä on monesti itsellään toisessa kainalossaan kaljakori ja toisessa avioliiton ulkopuolella siitetty lapsi. Mikä on täysin ok.

Itsehän en voisi vähempää välittää siitä, kuinka lähimmäiseni elämäänsä haluavat viettää, mutta luultavasti Jeesus kuoli ristillä ihan yhtälailla minun, kuin sinunkin syntiesi vuoksi. Tämän vuoksi onkin kummallista, että jonnekin 1800 -luvulle jääneet siveellisyyssäännöt koskevat vain ja ainoastaan minua ja todennäköisesti juuri tulevan ammattini vuoksi. Paino sanalla tulevan. 

Ymmärrän kyllä, että työelämässä tulen edustamaan seurakuntaani ja voin tuskin harjoittaa kaikkia pahoja tapojani julkisesti. Tiedoksi kuitenkin kaikille lapsilleen raitista, heteroa ja sukupuolisiveellistä rippipappia peräänkuuluttaville kotiäideille, että teologisessa saadaan tuskin koskaan yhtäkään ryhmätyötä kyhättyä ilman alkoholia.

Tinderissä vieraiden ihmisten kanssa keskustellessa ennakkoluulot luonnollisesti korostuvat. Eräskin ennakkoluuloisia ja kapeakatseisia ihmisiä profiilitekstissään dissaava rokkari ihmetteli opiskelupaikastani kuultuaan, että mitä oikein teen syntisessä Tinderissä. No pokailen miehiä tietysti. Välillä myös naisia. Välillä kumpiakin samanaikaisesti. Sitten kaiken tämän lisäksi myös rukoilen päivittäin, lintsaan 90% ajasta koulusta, tykkään afrikkalaisista pojista, tutkin Raamattua, dokaan viikolla, teen vapaaehtoistyötä, katson TI Suomea, laulan virsiä karaokessa, haaveilen perheen perustamisesta, käyn Milliklubissa sunnuntaisin ja leivon pullaa. Kumpi jäi voitolle, huora vai madonna?

Mielestäni tasa-arvo tarkoittaa sitä, että voin halutessani olla Magdalan Maria ja halutessani Neitsyt Maria, tai vaikka kumpaakin vuoropäivin. Opiskelupaikasta riippumatta.




lauantai 5. maaliskuuta 2016

Herran armosta papiksi

Jumalan terve! Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, mille linjalle opinnoissani suuntaisin. Teologiseen hakeutuessani ajatuksissani oli lähipiirini huvitukseksi A1 eli pappilinja. Hyvin pian innostuin myös aineenopettajan linjasta, sillä jotenkin tunsin, ettei pappilinja olisi muiden mielestä sopiva valinta. Pappilinja tuntui olevan lähinnä semmoinen lähipiirin läppä, vaikka itselleni se on koko ajan ollut vahva vaihtoehto. Tällä hetkellä vain jotenkin tiedän, että kyllä. Musta tulee pappi. Mutta millainen pappi?

Kävin tänään tekemässä erään syksystä asti roikkuneen Uuden testamentin eksegetiikan rästitentin. Koska olen alusta asti ollut too cool for school, en tietenkään ikinä ole käynyt yhdelläkään kyseisen kurssin luennolla. Itseasiassa vielä kirjoja kirjastosta lainatessani koko kurssin pointti oli täysin epäselvä, kuten myös tänään tenttiaamuun herätessäni. Kirjat olivat todella tylsiä ja muutaman "mikä on apostoli" ja "kuka oli Paavali" googlettelun jälkeen luovutin lukemisen suhteen. 

Aamulla metron portaissa klo 9:09 annoin luentodiolle uuden mahdollisuuden ja rukoilin Jumalalta, että jos minusta oli tarkoitus tulla pappi, tentissä olisi parasta olla kysymykset juuri viime hetkellä dioista lukemistani aiheista. Klo 9:15 sain eteeni tenttikuoren, joista paljastui kysymykset Q-lähteestä ja gnostilaisuudesta, joista olin selaillut diat juuri matkalla tenttiin. Jos laiska teologi jossakin tentissä toivoo apua korkeammalta taholta, on se juurikin eksegetiikka.

Tentissä oli toki myös muita kysymyksiä, kuten kenen testamentissa tehtiin sitä ja tätä. Pyörittelin nimiä mielessäni. Johannes on varmaan kirjottanut ton jutun. Joo joo toi kuulostaa ihan Makelt. Mistä nämä kaikki pitäisi oikein tietää? Kysykää ennemmin, että kuinka monen miehen kanssa Katie Pricella on lapsia.

Tein muutama viikko sitten loton, johon laitoin vain kristinuskossa merityksellisiä numeroita. Kerroin kaikille innoissani, miten voitan takuulla johdatuksen avulla, olihan mulla 24 kuten Jeesuksen syntymäpävä ja 7 niin kuin seitsemän käskyä. Sitten mulle kerrottiin, että niitä on 10. Kääpiöitä oli seitsemän.

Monella papiksi ryhtyvällä tuntuu olevan ammatinvalintansa kanssa selkeä kutsumus. Taistelen omani kanssa jatkuvasti, sillä kutsumus on oltava. Vai onko sitä sittenkään? Mistä sen tietää? Voiko olla hyvä pappi, jos ei tiedä käskyjen määrää? Jos lukee ennemmin Daily Mailia, kuin Uutta testamenttia? Jos opettaa riparilla vahingossa vain seitsemän käskyä? Saako pappi laulaa Herra Kädelläsi karaokessa Erottajalla sunnuntaisin? Millainen on hyvä pappi?

Uskon, että papin työssä tapaa ihmisiä ja tilanteita aidoimmillaan, sekä pappina että ihmisenä ihmiselle. Saa työskennellä perustavanlaatuisten kysymysten parissa, vähän kuin filosofi. Tukea ihmisiä vaikeissa tilanteissa, vähän kuin psykologi. Saarnata suurista kysymyksistä, vähän kuin opettaja.

Uskon johdatukseen ja siihen, että olisin hyvä pappi. En tiedä, saanko kipinän evankeliumien pänttäämiseen myöhemmin, mutta jos Jumalan mielestä kelpaan papiksi tällaisena kuin olen, olisi muidenkin paras tottua ajatukseen.

//Sanni

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Treenikorneri

Moikka! Koska oon takasin bodausgames ni tein tämmösen nopeen treenikornerin jo päiviä sitten, mutta sain ladattua sen tänne vasta nyt!



//Sanni

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Ohjeita särkyneelle sydämelle

Moikka! Koska olen hiljattain itse siirtynyt takaisin sinkkumarkkinoille ja viettänyt kaiken vapaa-aikani lähinnä kierien synkkänä itsesäälissä, ajattelin hieman kirjoittaa aiheesta. Vauvapalstan ahkerana lukijana yritin tietysti ensimmäisenä löytää elämänohjeita erosuruun juurikin kyseisestä lähteestä. Tuloksetta. Olipa kyse raejuuston parasta ennen -päiväyksen luotettavuudesta tai vinkeistä palauttaa mahdollisimman paljon tyhjiä pulloja kauppaan mahdollisimman huomaamattomasti, olen aina voinut tukeutua vauvapalstaan. Paitsi nyt.

Vinkkejä särkyneen sydämen paikkaamiseen ei ole, sillä keinot siihen ovat hyvin vähäiset. Vai ovatko? Olen saanut ainakin viisitoista "kun toinen ovi niin sit se toinen ovi" -lohdutusta ja vähintään saman verran "mikä ei tapa se vahvistaa" -tyylistä letkautusta. Älkää ymmärtäkö väärin, olen varmasti itsekin hokenut niitä mielessäni itkeässäni itseäni uneen, mutta ei niillä kyllä yli pääse.

Toivoin saavani yksinkertaisia ja tehokkaita vinkkejä miessukupuolen eliminoimiseen, mutta sen sijaan sainkin vain listoja siitä, miten aika ja exän numeroiden poistaminen puhelimesta parantaa haavat. Seriously? Koska olen säälittävä, ärsyyntynyt, surullinen ja krapulassa, itken tietysti kotona yksin pimeässä ja katson Sinkkuelämää kuvitellen olevani itsenäinen Samantha, vaikka todellisuudessa olen vain ikuisesti rakkauteen uskova ja siihen pettyvä Charlotte.

Niinpä ajattelin kirjoittaa vinkkejä asennemuijille, jotka eivät tyydy lässyttämään latteuksia. Salaisuudeksi jää, kuinka monta vinkkiä olen itse testannut.

1. Lataa Tinder heti

Heti eron jälkeen ajatukset käyvät niin kierroksilla, että Tinder -tilin aktivoiminen käy helposti. Pian suru kuitenkin valtaa mielen ja luulet itsepintaisesti exäsi olevan ainoa mies koskaan ikinä missään. Tämä piinallinen ajatus voi vallata mielesi useiksi kuukausiksi, joten Tinder kannattaa hommata mitä pikimmiten. Jollet itse pysty siihen, anna tilisi jonkun hyvän miesmaun omaavan ystäväsi hoidettavaksi. Täydellinen mies löytyy keskimäärin 4,5 h eron jälkeen.

2. Tee muistiinpanoja

Jos toteutit kohdan yksi ja olet hyvännäköinen, akateemisesti koulutettu, malli, ylipäänsä naissukupuolen edustaja, tulet varmasti saamaan matcheja enemmän, kuin ikinä osasit kuvitella. Älä kuitenkaan suuruudenhulluudessasi menetä kontrollia, vaan tee muistiinpanoja uusista matcheistasi. Mikään ei ole raivostuttavampaa, kuin selailla jatkuvasti lagaavaa Tinderin chattia miettien, kuka näistä KTM:ksi itseään tituleeraavista hyväntekeväisyyttä harrastuksekseen tekevistä omistusasunnossa asuvista pörssimeklari-partamiehistä olikaan juuri se, joka halusi kokkailla mulle tänään nyhtökauraa. Ja kyllä, taso saattaa yllättää. Maailmassa on kuin onkin miehiä, joiden makrokurssit on jo aikoja sitten suoritettu ja joilla on tenttipänttäämisen sijaan aikaa hemmotella juuri sinua. Tosin jos he opiskelivat Lappeenrannassa, murre on saattanut tarttua pysyvästi.

3. Tee vain asioita, joita todella haluat tehdä

Olet oikeutettu ajattelemaan vain itseäsi. Nyt ei ole hyvä aika pakottaa itseään treffeille, jos siltä ei todella tunnu. Tärkeintä on saada huomiota ja huomata olevansa kaikesta huolimatta haluttu. Kyllä, lukuisista treffikutsuista huolimatta haluat yhä edelleen tekstailla exällesi ja jos olet yhtä heikkohermoinen kuin allekirjoittanut, tulet myös tekemään sen. Mutta mitä sitten. Ei ole oikeaa tapaa surra ja päästä yli, joten ole itsellesi armollinen. Jos et halua puhua asiasta kaikille, sekään ei haittaa. Jos haluat itkeä exääsi takaisin, tee se. Jos exäsi on paska, hän ei toivottavasti suostu.

4. Pysy arkirutiineissa

Eron jälkeen tärkeintä on pitää kiinni rutiineista. Hyvin alkanutta treeniputkea ei ole sopivaa lopettaa, sillä liikunta vie ajatukset muualle ja mikä tärkeintä: sohvaperunat eivät ole kovin haluttuja sinkkumarkkinoilla. Bodatessa voi myös hieman päästellä tunteita, eikä kukaan huomaa, jos hikipisaroiden perässä valuu pari kyyneltä. Jos tyhjä koti ja omien ajatusten kanssa oleminen ahdistaa, voi salilla juosta tuntikausia juoksumatolla ja katsella Miljonäärien Deittipalvelua. Ihan vaan vaikka siksi, ettei tarvitse olla yksin, muttei myöskään puhua kenellekään.

5. Hyväksy huomio

Miehet ovat ohjelmoituja kiinnostumaan naisista juuri silloin, kuin naiset sitä vähiten haluaisivat. Yritä siis totutella siihen, että vaikka silmät itkuisena ilman meikkiä suuntaisit salille huonosti nukutun yön jälkeen ja olisit valmis kiroamaan miessukupuolen alimpaan helvettiin, joka toinen mies noteeraa olemassaolosi julkeasti tsiigaillen. Myös ne jotka eivät ole KTM ja joilla ei ole partaa. Huomioon kannattaa kuitenkin opetella, sillä pieni flirtti varmasti auttaa erosuruihin. Alussa huomio saattaa toki tuntua vaivaannuttavalta. Vaikka treenattu uros avaisi sinulle oven salilla, ovat ensimmäiset ajatukset taatusti "yhyy mä en haluu ketään kohteliasta enkä ketää lihaksikasta, vaan sen mun narukäden ja itsekkään exän silti". Se on normaalia. Onhan?

6. Et tarvitse erobiisiä

Vaikka ystäväsi haluaisi lanseerata erollesi erobiisin, voit kieltäytyä siitä. Sori Jussi. Sen sijaan voit pyytää ystävääsi valitsemaan etkoille ainoastaan biisejä hakusanalla "I'm so over you" tai jotain vastaavaa. Informoi myös ystäviäsi, että kaikki vähänkin melankoliset ja kaipuuta/rakkautta/yhteenpaluuta sivuavat biisit tulisi vaihtaa HETI. Kiitos.

7. Eliminoi muistot

Ajatuksia ei valitettavasti voi päästä karkuun, mutta joululahjaksi saadut korvakorut voi vaihtaa toisiin. Helpota omaa elämääsi vaihtamalla salasanasi, mikäli se on muotoa "hänen nimensä sydän minun nimeni meidän vuosipäivä forever 123" kuten allekirjoittaneella.

8. Ole paras versio itsestäsi

Nyt on aikaa panostaa omaan hyvinvointiin ja unohtaa pariskunnille ominaiset mättöleffaillat. Valkaise hampaat ja käy kampaajalla, nyt on syytä näyttää taas hyvältä ja unohtaa "tykkään susta vaikka olisit minkä näkönen tahansa" -lässytykset. Onneksi evoluutio on järjestänyt asian ja ero lähes poikkeuksetta vie ruokahalun. Näin ollen voit antaa biologian hoitaa rakkauskilojen sulattamisen puolestasi ja keskittyä kuvaamaan uusia päivittyneitä linjojasi Tinderin profiilikuvaan. Tai siis ei profiilikuvaan, vasta sen tokan pitää olla kokovartalokuva. Kolmannen sporttinen. Kuulemma.

Nyt mä meen syömään lisää soijatortilloja ja itkemään itseni uneen.

//Sanni

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Riisikakkulove

Heippa! Terveellinen elämä on lähtenyt käyntiin hyvin ja oon pysynyt treeniaikataulussa ja ruokavaliossa. Kaukana ovat ne ajat, kun Aziz päivysti parvekkeella ja kurkotteli toiselle puolelle tietä nähdäkseen, aukeaako sushimestan ovet, jotta päästään mättämään buffettiin. Nyt lauantai-illan kunniaksi otetaan korkeintaan ylimääräinen riisikakku.

Tietenkin mulla olisi muutakin tekemistä, kuin valkuaisen ja keltuaisen erottelu. Välillä, kun valkuaismunakas ei tunnu menevän alas, yritän keksiä erilaisia vaihtoehtoja valmistaa niistä jotain parempaa. Kuten marenkia. Ilman sokeria.



Terveellisten elämäntapojen lisäksi tein erään toisenkin lupauksen vuodelle 2016. Ajattelin, että olisi kaiken tämän kiireen ja stressin keskellä ihan hyvä opetella ottamaan vähän rennommin. Vaikka tenttien jättäminen uusintaan onkin hoitunut jo syksystä asti, olisi hyvä opetella rentoilemaan myös muissa asioissa.

Aloitin rentoilun siitä, että aloin liikkumaan julkisilla paikoilla ilman, että laitoin hiuksiani mitenkään. Nimittäin aina lumimyrskylläkin kiharran tai suoristan hiukset. AINA, jopa joskus salille mennessä. Nyt olen yrittänyt vähän rajoittaa tätä. Oli vapauttavaa käydä keskustassa hiukset huonosti ja huomata, ettei ketään kiinnosta.



Toinen kokeilu oli hieman rohkeampi - ilman meikkiä. Swiss Clinicin Skin Roller on toiminut niin hyvin, että ihoni on siloittunut silminnähden. Ihon kunto on parempi ja vanhat arvet ovat haalenneet, joten olen ensimmäisen kerran kahteen vuoteen uskaltautunut ihmisten ilmoille ilman meikkiä. Kuulostaa todella typerältä, mutta se tuntuu isolta jutulta!

Kolmas kokeilu oli kollareissa esiintyminen julkisilla paikoilla. En ikinä esiinny niissä julkisesti, mutta päätin aloittaa alakerran Saiturin Pörssistä. Se on semmonen safe place, koska vaikka olisi minkä näköinen tahansa, kukaan ei taatusti kiinnitä mitään huomiota. Kollarit jopa Saiturin Pörssissä oli aika kuumottavaa, joten en usko laajentavani kollarikokeiluani tämän naapuruston ulkopuolelle.



Jos mahdollista, olen rentouttanut tenttivalmistautumistani vielä enemmän, kuin aiemmin. Viime tenttiin päätin lainata kuudesta kirjasta kaksi, joista toisen luin läpi niin, että luin aina alaotsikon ja kappaleen ensimmäisen lauseen. Toista kirjaa aloitin, mutta luovutin viimeisenä iltana. Näin päätin katsoa sisällysluettelosta kaikki filosofit läpi ja lukaista tiivistetyn tiedon Wikipediasta. Teen virallisesti empiiristä tutkimusta siitä, kuinka vähällä lukemisella tenteistä voi päästä läpi.

Apua nyt Hurjassa Painonpudotuksessa on jännät paikat, kun toi nainen ei oo laihtunut yhtään ja se saa ehkä lähtöpassit läskileiriltä!

//Sanni

maanantai 11. tammikuuta 2016

Uusi elämä

Moi! Viimeksi tunnustin hankkineeni riippuvuuden Teen Mom -sarjaan. Teen Momin ohella ja varsinkin sen loputtua olen katsonut kaikki Hurja Painonpudotus -jaksot Liviltä. Oh yes. En tiedä, onko kyseessä joku joulun jälkeinen läskiohjelmien overdose vai onko tv:ssä pitkäänkin ollut 70% ohjelmatarjonnasta tätä settiä, but im lovin it.

Mikään ei oo hienompaa, kuin hautautua sohvalle soijatortillan kanssa ja itkeä painonpudottajien upeita laihdutustuloksia liikuttuneen yleisön hurratessa telkkariruudussa. Se miesjuontajakin on aika sulonen. Vaikka olisin ollut kasaamassa mättöiltapalaa keittiössä ja sattunut avaamaan telkkarin vasta ohjelman loppumetreillä, jossa elämänmuutoksen tehnyt entinen lihava mies kosii hämmentävän kaunista ja laihaa tyttöystäväänsä sen jälkeen, kun hänen on todettu laihtuneen puolet painostaan, olen aivan messissä ja liikuttuneena nyyhkytän sipsit suussa.

Tuntemattomien amerikkalaisten painonpudotusta seuratessa olen alkanut miettimään omia joulu-urille jääneitä elämäntapojani. Järjetön mässäily ei välttämättä näin tammikuun puolivälissä enää mene joulun piikkiin ja itämaan tietäjätkin ovat palanneet koteihinsa jo ajat sitten. Kaikki muutkin vaikuttavat tehneen jokatammikuisen elämäntaparemontin ja salit täyttyvät fitnessintoilijoista. Itseasiassa suunnitelmissani oli tehdä perinteinen dieettilupaus uudenvuodenyönä, mutta jo kahdelta yöllä 1.1.2016 oltiin Marjukan kanssa syömässä kebabravintolan kasvispitsaa.

Tänään heräsin kymmenen tunnin yöuniltani ja tunsin itseni väsyneeksi ja veteläksi. Edellisillan soijatortillat närästivät, enkä jaksanut alkaa lukemaan tenttiin. Päätäkin särki ja maha oli turvonnut. Googletin elämäntaparemontin eri muotoja ja kyselin salitreenistä innostuneelta ystävältäni vinkkejä treenin ja ruokavalion suunnitelemiseen. Harkitsin hetken Aziksen ja itseni ilmoittamista Akin ja Ritan Rakkausdieetteihin. Sitten tajusin, että vain toinen tässä parisuhteessa tarvitsee dieettiä ja se olen minä.

Päädyin tilaamaan netistä treeniohjelman ja ruokavalion, jossa tavoitteena on bikinikroppa ja ohjelman kesto kuusi viikkoa. Sanomattakin selvää, ettei näistä Botticellin Venuksen raameista mitään bikinifitnessbeibeä kuudessa viikossa leivota, mutta tavoitteena olisi tieysti jatkaa samoja tapoja jatkossakin. Halusin kuitenkin tiukan ohjelman, sillä jollen saa selkeitä ohjeita ja tuloksia hetkessä, menetän mielenkiintoni. Parempi siis aloittaa raivoisasti, jotta voisin ylläpitää samaa elämäntapaa myöhemmin omatoimisesti.

Samalta seisomalta lähdin ostamaan ruokavaakaa ja eväsrasioita. Söin viimeisen soijatorillan, katsoin Hurjaa Painonpudotusta ja itkin. Tein treffit salitreeneille, jumpille ja lenkeille loppuviikoksi. Olen erittäin innoissani ja vakavissani! Työssä käyvänä opiskelijana minulla ei todellakaan olisi tällä hetkellä aikaa ja energiaa hulluihin treeneihin ja valkuaisen ja keltuaisen erotteluihin, mutta nyt tai ei koskaan. Olen lihonut aivan järkyttävän paljon viimeisen vuoden aikana ja tähän on tultava loppu.

Huomenna otan "ennen" -kuvat, punnitsen ruokaa eväsrasioihin ja toivotan tumman kuivan riisin uuteen terveelliseen elämääni!

//Sanni